Aivan kaikki eivät tiedä, missä Uuraisten keskustassa sijaitsee Höylä, mutta jo puhutaan Lahtis-Eskon talosta, niin ainakin alkuperäisväestön edustajat osaavat sijoittaa paikan kartalle risteykseen, josta kääntyy tie Akonpuron teollisuusalueelle ja paloasemalle.
Nykyään Höylää isännöija emännöi Juha Kinnunen ja Minna Pakkanen, joista ensin mainittu on legendaarisen automiehen Esko Lahtisen tyttärenpoika.
Siitä miksi paikan nimi on Höylä tietää kuitenkin paremmin Juhaa pikkuisen vanhempi sukulaismies Hannu Lahtinen.
– Tässä on ollut höyläämö, jota piti Kässin Viljo. Vuonna -64 Esko sitten osti tontin. Eskolla oli ainakin kaksi sora-autoa ja puuauto. Lisäksi Esko oli innokas antiikin kerääjä, Hannu kertoo.
Lahtisen yrittäjäveljekset olivat lähtöisin Selkälästä Tehlolta. Eskon lisäksi Hannun isä Oiva autoili. – Antti puolestaan piti Selkälän kauppaa. Taito oli maanviljelijä ja Eelis Keski-Suomen Valolla töissä, Rauhasta tuli emäntä Vanhalan Villelle, Hannu luettelee.
– Pappa oli toiminnan mies ja monessa mukana, sanoo Juha Kinnunen, jonka geeniperimässä keräilyominaisuus ei ole ainakaan heikentynyt.
Juha asui elämänsä ensimmäiset kolme vuotta nyt piharakennuksena toimivan talon päädyssä vanhempiensa kanssa, sitten koti rakennettiin Rinkilä-Tuomelaan, josta tie vei pois Uuraisilta.
– Papalta peritty romutauti minut lopulta tänne takaisin maailmalta toi, hän myöntää.
Jotta taudin vakavuudesta ei jäisi epäilystä, Juha ja Minna järjestivät kesän ensimmäisenä hellepäivänä pihakirppispäivän, joka veti samanhenkistä väkeä ruuhkaksi asti ostoksille ja myymään, mutta ennen kaikkea ihailemaan, hipelöimään, renkaita potkiskelemaan ja kertomaan tarinoita tavaroiden takaa. Vaikka esineitä romuiksi kutsutaankin, niin oikeasti ne ovat aarteita, joista luopuminen kirpaisee.
– Romussa minua viehättää estetiikka ja tarina, eilinen ei kuole koskaan, Juha Kinnunen mietiskelee.
Tärkeimmän esineen nimeäminen hänelle on vaikeaa, mutta vanhasta mustasta Mersusta hän ei aio koskaan luopua. – Siihen ja sen laittamiseen liittyy aivan liikaa muistoja.
Hanna Lahtinen