Uuraisilla on alkanut brasialaisen jujutsun ja lukkopainin peruskurssi vuoden alussa. Lisätietoja löytyy esimerkiksi BJJ Saarijärven Facebook-sivuilta, joita opettajiksi saapuvat Seppo ja Harri Niemi edustavat.
Niemet ovat vetäneet lajia Saarijärven koulukeskuksella kolme vuotta, mutta sisäilmaongelmista kärsivästä tilasta on käärittävä molski rullalle ja lähdettävä evakkoon. Naapurikunnan koulukeskuksen auditoriosta löytyivät uudet tilat. Veljekset toivat kevätkaudelle uuden lajin Uuraisille, mutta he toivat mukanaan myös harrastajaporukan, joka on jo runsastunut uuraislaisista lajin pariin löytäneistä.
– Uusille harrastajille on tarjolla kokenutta treeniseuraa, jota ei tietenkään tarvitse pelätä, vaan siitä kannattaa ottaa hyöty irti, Seppo Niemi sanoo.
– 15:stä Saarijärven junnusta ainakin 10 jatkaa täällä, Harri lisää.
Hoikankyläläiset veljekset Seppo ja Harri Niemi ovat löytäneet itselleen täydellisesti sopivan harrastuksen brasialaisesta jujutsusta. Ei ihan tyypillisin valinta saarijärveläismiehille, tosin Harri on tehnyt omaperäisen ammatinvalinnankin. Sisä-Suomen mies on ammatiltaan merivartija. Velipoika Seppo työskentelee putkimiehenä.
– Jotain oli pakko alkaa tekemään kunnon hyväksi, mutta lenkkeily ei kiinnostanut. Junnuna olin harrastanut judoa ja sitä kautta löysin tämän lajin vuonna 2009, Harri kertoo.
– Brasialainen jujutsu on 120 vuotta vanha laji. Japanilaiset siirtolaiset veivät judon aikoinaan Brasiliaan ja siellä se sitten muuttui ja jalostui herrasmiesmäiseksi lajiksi. Käytännössä brasialainen jujutsu on sama laji kuin judo 30 vuotta sitten. Olympialajina judo on sääntömuutoksilla muutettu aivan eri lajiksi, Seppo Niemi kertoo. – Kun judo loppuu, niin brasialainen jujutsu alkaa, Harri lisää.
Brasialainen jujutsu on melko fyysinen laji verrattuna moniin muihin itäisiltä mailta lähtöisin oleviin kamppailulajeihin, henkinen puoli jää taustalle. Ote on muutenkin varsin rento ja yhteisöllinen.
– Tekniikoita on niin monta kuin tekijääkin, kiellettyjä asioita ovat potkut, lyönnit, puremiset, hiuksista vedot. Aloittelijoilla ja junnuilla myös tietyt jalkalukot ja kuristusotteet ovat kiellettyjä, Seppo jatkaa
Harrastajamäärät Suomessa liikkuvat viiden ja viidentoista tuhannen välillä. Laji on keskisuomalaisittain menestynyt. Jyväskyläläinen Venla Luukkonen on lajin maailmanmestari, mutta löytyypä lajista myös uuraislaissyntyinen suomenmestari, Barreto Jiu-Jitsu Lahtea edustava Mikko Veijonen.
– Kilpailutoiminta on mahdollista, mutta ei suinkaan päätarkoitus, Harri Niemi sanoo. Erivärisiä vöitäkin brasialaisessa jujutsussa voi tavoitella. Vyöarvoja myönnetään ilman vyökokeita yleisen teknisen osaamisen ja kamppailutaidon perusteella. Niemen veljeksillä on molemmilla purppuravyö, jota ylempänä on vielä ruskea ja musta.
Lajia Niemen veljekset uskaltavat suositella kaikille, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Harrastajista enemmistö on poikia ja miehiä, mutta suosio naisten keskuudessa on kasvamassa.
– Kroppa tykkää, että sitä käytetään, mutta brassijujutsussa pitää käyttää myös aivoja. Tämä on kuin shakkia. Samalla kun toimii, pitää jo miettiä seuraavaa siirtoa. Monella on aluksi epäileväinen asenne, mutta kun tunti loppuu, niin naamat ovat punaisia, mutta hymyileviä, Harri sanoo.
Yhtenä sivujuonteena lajista saa myös taitoja itsepuolustukseen. – Suurin osa ihmisistä säikähtää ja lamaantuu kun vieras ihminen ottaa kiinni. Kamppailulajit ovat opettelua pois vaistonvaraisesta toiminnasta. Paras keino on aina tietysti juosta karkuun, Seppo Niemi sanoo.
Loukkaantumisia lajissa tapahtuu yllättävän vähän. – Minulla on pisin tauko näiden kuuden, melko intensiivisten harjoitteluvuosien loukkaantumisen vuoksi kestänyt muutaman viikon, Harri Niemi sanoo.
Uuraisilla toimii junnu- ja aikuisryhmä. Junnuiksi lasketaan alakouluikäiset ja aikuisiksi sitä vanhemmat.
Nuorella ihmisellä on joskus kipeä suhde omaan kroppaan, tämä laji saattaa auttaa siihen ja mikä parasta jos vaikka ennaltaehkäisevästi. Joskus myös ylimääräinen elämän energia ja tarmo voivat kohdistua sinne minne ei pitäisi.
– Tiedän sellaisia nuoria, joilla elämä ollut vaarassa mennä väärään suuntaan, mutta he ovat tästä löytäneet oman juttunsa. Kaikille ei sovi pianonsoitto, eikä toisaalta joukkueurheilukaan. Tämä on kuitenkin puhtaasti yksilölaji, Harri Niemi sanoo.
– Junnutoiminta on minulle ainakin tärkeintä tällä hetkellä, natiaiset pitää saada liikkeelle, Seppo Niemi vakuuttaa.
Hanna Lahtinen