Ei käy ovi Salmikuukassa enää yhtä tiuhaan kuin aiemmin. Syy saranoiden säästymiseen on selkeä. Perhekotivanhemmat Mirjami ja Jussi Lehmuskoski hyvästelivät Vapunpäivänä lämpöisesti Salmikuukan perhekodin viimeisen nuoren ja saattoivat hänet kohti uusia seikkailuja elämän polulla.
Näin tuli päätökseen neljännesvuosisadan ajan jatkunut työ lastensuojelun perhekotivanhempina ja oli aika aloittaa aikuisten oikeasti eläkepäivät. Virallisestihan pariskunta on ollut eläkkeellä jo jonkin aikaa, mutta siitä huolimatta jatkoi perhekotivanhemmuutta yhden nuoren kanssa aina näihin päiviin saakka.
Tahtoa työssä jatkamiselle olisi vielä ollut mutta Jussin vakava sairastuminen nopeutti lopetuspäätöksen tekemistä.
Ryhtyessään perhekotiyrittäjiksi Mirjami ja Jussi Lehmuskoski olivat uuden edessä. Mirjami oli työskennellyt Uuraisten kunnan palveluksessa ja Jussi puolestaan pyörittänyt omaa sukutilaansa, joka edelleenkin on toiminnassa, nykyään pariskunnan nuorimman lapsen, Niklaksen isännöimänä.
Yllättäviäkin tilanteita on matkan varrelle mahtunut. Suurimmaksi niistä Lehmuskosket mainitsevat sen selvinneen tosiasian, kuinka tarkasti säädeltyä ja kontrolloitua perhekotityöskentely onkaan. Vajaan neljänkymmenen lapsen ja heidän sosiaalityöntekijöiden kanssa on istuttu jos jonkinmoisissa palavereissa vuosien varrella. Säädökset ja kontrollin Lehmuskosket näkevät lähes pelkästään positiivisena asiana.
Menneet vuodet ovat olleet täynnä elämää. Lasten kanssa on eletty arkea ja juhlaa, iloja ja suruja. Lehmuskosket ovat halunneet tarjota lapsille ja nuorille huolenpidon lisäksi elämyksiä, jotka kantavat toivottavasti läpi elämän. Yhdessä on käyty niin kotimaan kuin ulkomaan matkoillakin, jotka ovat luonnollisesti yksiä mieleenpainuvimpia muistoja.
Antoisimmaksi asiaksi Jussi ja Mirjami kertovat vanhemmuuden mukanaan tuoneet ihmissuhteet. Useiden entisten nuorten kanssa pidetään edelleen yhteyttä ja onpa tiedossa elokuussa erään nuoren häätkin, joihin Lehmuskosket ovat kutsun saaneet. Myös joidenkin lasten biologisten vanhempien kanssa on vuosien saatossa muodostunut tiiviitä ystävyyssuhteita, jotka ovat jatkuneet, vaikka itse lapset ovatkin jo muuttaneet omilleen.
Marko ja Mika Heimonen asuivat Salmikuukan perhekodissa lapsuutensa ja nuoruutensa. Nykyään jo aikuiset miehet muistelevat Salmikuukkaa kiitollisina ja muistavat perhekodin yhteisöllisenä, turvallisena, lämminhenkisenä ja maanläheisenä paikkana, joka on tarjonnut hyvät lähtökohdat itsenäiseen elämään.
Perhekoti on työllistänyt kaikkiaan noin 15 työntekijää ja tarjonnut harjoittelupaikkoja alan opiskelijoille lähes saman verran. Uuraisten koulut ja niiden opettajat, nuorisotyöntekijät ja urheiluseurat ovat tulleet Lehmuskoskille hyvin tutuiksi vuosien varrella ja varmasti myös toisin päin. Mirjami ja Jussi haluavatkin välittää kiitoksen kaikille yhteistyötahoille, joiden kanssa on ollut ilo saada tehdä sujuvaa yhteistyötä.
Eläkepäivinäkään tämä aktiivinen pariskunta ei meinaa jäädä laakereille lepäämään, vaan kesällä on tiedossa muun muassa remonttia tulevassa eläkepäivien asunnossa oman jaksamisen ja terveydentilanteen mukaan.
Lastenlapset tulevat pitämään huolen siitä, että lasten ja nuorten ääni ja energia värittävät Lehmuskoskien arkea yhä edelleen aika ajoin.
Ensin on kuitenkin aika hieman levähtää ja käyttää kertyneet kesälomapäivät ja ylityötunnit pois.
Pasi Haarala