Toivakan talojen tarinoita talteen

Toivakassa on monta mielenkiintoisen historian omaavaa vanhaa taloa. Tulevana syksynä on tarkoitus tehdä näistä sarja lehteen. Kaksi Toivakan perinnetietäjää, Marjatta Taipale ja Marja-Leena Laitinen, istahtivat kesäkuun alussa Vanhan pappilan pöydän ääreen listaamaan taloja ja miettimään kuka minkäkin talon historiasta osaisi kertoa. Marja-Leena Laitinen on toimittanut paksun ja kattavan kirjan, Toivakan historian, vuonna 1993, joten asiantuntemusta löytyy, kuten myös Pitäjäseuran nykyiseltä puheenjohtajalta Marjatta Taipaleelta.Elokuusta alkaen otamme lehdestä yhteyttä Marja-Leenan ja Marjatan listaamiin henkilöihin haastattelupyynnön merkeissä, mutta myös yhteydenotot lehteen päin ovat tervetulleita.
Jos siis koet, että sinulla on tietoa, tarinoita ja mahdollisesti kuviakin jostakin Toivakan vanhasta talosta, niin pistä postia tai soita, yhteystiedot löytyvät jutun lopusta.
Tieteellistä historiankirjoitusta ei ole tarkoitus tehdä, vaan muistelot ja sattumukset saavat olla pääosassa.

TAIPALE JA LAITINEN OVAT PALJASJALKAISIA toivakkalaisia. Marjatan opettajan työ vei vuosikymmeniksi pois Turkuun, Rihimäelle ja viimeksi Kuortaneelle 30 vuodeksi, mutta eläkepäivät toivat takaisin Toivakkaan. Marja-Leena on ollut Toivakasta pois vain opiskeluajat.
Marjatan lapsuudessa 50-luvulla Toivakan raitilla päästeltiin pääosin hevospeleillä ja harvinaisia autoja katsottiin pitkään.
– Maito vietiin tonkassa Mäki-Mattiin, josta se jatkoi meijeriin. Karja oli väljän mehtällä, mistä ne sitten piti hakea. Kesät oli työntäyteisiä, heinänteosta kun kotona päästiin, niin naapurissa Ahokkaassa aloitettiin puinnit riihessä. Siinä polttomoottorin puksutellessa kuuntelin vanhempien ihmisten juttuja, Marjatta muistelee.
– Vielä minunkin lapsuudessani 60-luvulla maatalous oli voimissaan. Ei ollut isoja tiloja, mutta muutama lehmä joka talossa. Naapurissa Taka-Toivakassa ajettiin vielä hevosella, mutta kyllä autokantaakin oli jo jonkin verran, Marja-Leena Laitinen kertoo
Kauppoja ja pankkeja oli vielä 60-luvulla moninkertainen määrä nykyiseen verrattuna.
– Tässä keskustassa oli neljä kauppaa, Ukkosen kauppa, Mäki-Matti, Vaajala ja Perälä ja joka kylällä vielä omansa. Olihan Toivakassa apteekkikin jo 1950-luvulla! Sitten oli Säästöpankki ja Osuuspankki, Marjatta luettelee.
Marja-Leenan koulun alkuvuosiin sijoittuu valtakunnallisestikin merkittävä tapahtuma.
– Silloin tuli Toivakkaan kokeiluperuskoulu. Ala-asteella ei peruskoulu vielä kansakoulusta eronnut, mutta sitten kun siirryin yläasteelle, muutos oli jo merkittävä, se tuntui suorastaan hyppäykseltä uuteen aikakauteen. Peruskoulun yläaste oli minulle upeaa aikaa.

”Tieteellistä historiankirjoitusta ei ole tarkoitus tehdä, vaan muistelot ja sattumukset saavat olla pääosassa.”

TALOSSA ON HYVIN VÄHÄN ALKUPERÄISTÄ kalustusta, mutta monella esineellä on silti mielenkiintoinen tarina. Alkuperäinen on Simo Korpelan lääkekaappi, joka sekin ehti olla evakossa vuosikymmeniä.
– Sain sen Pynnösen Annilta ja minä sitten palautin sen tänne, kertoo Marjatta Taipale.
Korpelan irtaimistoa myytiin 30-luvulla huutokaupalla ja suuren osan tavaroista huusi hänen seuraajansa Kalle Lukumies, mutta paljon myös levisi taloihin ympäri Toivakkaa. Lääkekaapin tuolloin osti Anni Pynnösen isä.
Suuri ja painava kassakaappi sai myös jäädä paikalleen. – Kaapissa on esimerkiksi haastatteluja sisältäviä c-kasetteja, jotka pitäisi pikimmiten digitoida, Marja-Leena Laitinen kertoo.
Vintiltä on lisäksi löytynyt joitakin kalusteita, jotka on entisöity.
Salin katossa roikkuu vanhasta kirkosta pelastettu kynttiläkruunu ja seinällä on maailmaa kiertänyt seinävaate.
– Ryijy on Huikossa luonnonväreillä värjätyistä langoista kudottu ja se lähti Amerikkaan vuosisadan alussa, jolloin Toivakastakin muutti paljon väkeä Atlantin taakse leveämmän leivän toivossa. Heidän jälkeläisensä Eeva Brant oli sitä mieltä, että ryijyn paikka on Toivakassa ja se palasikin, nyt kunniapaikalle pappilan seinälle, satakunta vuotta Huikosta lähtönsä jälkeen, Marjatta Taipale kertoo.
Marjatan tietojen mukaan ”Amerikan ryijy” on kudottu jo 1840-luvulla ja koska se on ollut aivan käyttötekstiilinä, oli se myös kovasti kulunut. Leena Lahtinen entisöi sen ennen seinälle ripustamista.
Toinen pappilan ryijy on Helena Mäkelän lahjoittama vanhempiensa vihkiryijy Särkän talosta.
Luonnollisesti pappilan seinillä on myös talossa lapsuutensa viettäneen taidemaalari Pellervo Lukumiehen taidetta.

TOIVAKAN VANHA PAPPILA ON NYKYÄÄN hyvässä kunnossa, uuni uusittiin muutama vuosi sitten ja ilmalämpöpumput tuovat ekologista lämpöä. Talon kunnosta on kiittäminen Toivakan Pitäjäseuraa, joka jo 42 vuoden ajan on ylläpitänyt pappilaa. Se on vaatinut tuhansia talkootyötunteja. Pitäjäseuraa kohtasi suuri menetys viime vuonna kun pitkäaikainen ja asialleen omistautunut puheenjohtaja Jouni Syvänperä äkillisesti menehtyi. Nyt puheenjohtajana toimii Marjatta Taipale.
– Olisin mieluummin suorittavaa porrasta, mutta pakkohan yhdistyksellä on edes nimenkirjoittaja olla. Onneksi on yhä ahkeria talkoolaisia, kuten tuo Huovilaisen pariskunta, hän sanoo ja vilkaisee ulkona puutalkoissa ahkeroivia Kaijaa ja Sakaria.
Kirkkoherrat jykevissä muotokuvissaan katselevat nykymenoa suopeina ja toivovat että Toivakan vanhan pappilan perinne elää ja siirtyy seuraaville sukupolville.

TOIVAKAN VANHA PAPPILA on aarre, joka oltiin ihan hilkulla menettää. 60-70-luvulla elettiin vaaran vuosia ja pappilaa oltiin aivan tosissaan purkamassa.
– Talossa oli sattunut vesivahinko ja se oli huonossa kunnossa muutenkin, mutta pitäjän vanhat veteraanit eivät antaneet periksi – onneksi, Marjatta Taipale kertoo ja mainitsee esimerkiksi Osmo Hiekkasen ja tämän sisaren Aunen, sekä Urpo Tapperin sinnikkäinä pappilan puolustajina.
Aivan 1900-luvun alussa rakennetussa pappilassa on asunut vain kaksi kirkkoherraa, Simo Korpela, vuoteen 1936 ja hänen jälkeensä Kalle Lukumies, joka muutti talosta uuteen pappilaan vuonna 1961.
Vappuna 1910 vaimonsa ja kahdeksan lapsensa kanssa Virroilta Toivakkaan muuttaneen Simo Korpelan ensimmäinen tehtävä oli muodostaa ennen eri pitäjiin kuuluneista osista yhtenäinen Toivakan seurakunta. Hän oli syntynyt 1863 Teuvalla.
Marjatta Taipale arvelee, että toivakkalaisessa mentaliteetissa näkyy yhä, että se on ”pitäjien peräkylistä”, eli Korpilahden, Laukaan ja Jyväskylän takamaista koottu.
Toivakkalainen osaa piilottaa kotiseutuylpeytensä hyvin.
– Ennen sen kuuli puheestakin, mistä päin pitäjää oltiin, esimerkiksi vanhoilla ”korplahtelaisilla” oli ihan oma puhetyylinsä, hän kertoo.
Simo Korpela sairasti pitkään ilmeisesti MS-tautia ja hänellä oli peräti 17 sijaispappia virkakautensa loppupuolella. Sairaudestaan huolimatta hän jatkoi virsien tekemistä. Korpela oli yksi Suomen tuotteliaimpia virsirunoilijoita. Kalle Lukumiehen kirkkoherraura Toivakassa kesti peräti 37 vuotta ja vielä eläkkeelle jäämisensä jälkeenkin hän osallistui Toivakan seurakunnan toimintaan.

Yhteydenotot Toivakan vanhat talot -juttusarjan tiimoilta: hanna.lahtinen@paikallisuutiset.fi, p. 050 5431 207.