Punainen Pirtti täytti vuosia

Juha Willmanin ja Annukka Ahosen aloittama Peuran suvun vanhalla maatilalla sijaitseva yritys viettää kaksikymppisiään varsin hehkeänä, seinät punaposkisina ja piha kukoistavana, hillittyä suomifilmiromantiikkaa henkien, täydellisenä suomalaisena maalaisidyllinä – melkein kaupungissa.
Palokka kasvaa ja kehittyy ympärillä, uusi asutus lähentelee pellon reunoilla, mutta aivan vielä se ei uhkaa Pirtin rauhaa.
Anna-Maija Lievonen on viihtynyt Punaisella Pirtillä yhdeksän vuotta, Kirsi Nurmi vieläkin kauemmin. Entisestäkin työpaikasta tutut ystävykset ovat valinneet linjakseen työtavan, jossa yksi tärkeimmistä työvälineistä on hymy.
– On ihanaa kun saa olla mukana ihmisten suurissa hetkissä, iloisissa ja joskus myös surullisissa juhlissa, elämän koko kirjossa. Kun näkee kuinka paljon juhlat merkitsevät asiakkaille, itsellekin tulee sellainen olo, että yrittää aina parhaansa, Kirsi sanoo.
– Jokainen juhla pitää tehdä kuin tekisi omiaan ja vieläkin paremmin. Pitää tehdä se minkä lupaa ja mieluummin pikkuisen enemmän, lisää Anna-Maija Lievonen.
Punainen Pirtti valmistaa pääasiassa perhejuhlia, ristiäisistä hautajaisiin, mutta matkan varrelle on mahtunut erikoislaatuisempiakin tilaisuuksia, kuten tarjoilujen valmistaminen Ruotsin kuninkaallisille.
– Noin 60 prosenttia juhlista vietetään täällä Punaisella Pirtillä 40 prosenttiin valmistamme tarjottavat paikan päälle esimerkiksi koteihin. Rippijuhlat ovat selvästi lisääntyneet, toisaalta taas muistotilaisuudet ovat usein pienempiä kuin ennen.
Kovin selkeää työnjakoa naisilla ei ole, mutta Anna-Maija paljastaa, että Kirsi on se keittiön kuningatar, jonka bravuureja ovat esimerkiksi sillikaviaarikakku ja erilaiset täytekakut.
Jatkuva herkkujen valmistaminen ei naisissa näy. Anna-Maijan kilot pysyvät kurissa juoksemalla ja Kirsillä on myös järkevät konstit.
– Ei saa syödä kuormasta ja napostella, ruokaan pitää keskittyä ja nauttia siitä, hän sanoo.
Aivan kahdestaan Kirsi ja Anna-Maija eivät yritystään luotsaa, vaan heillä on muutama luottoapulainen, sekä usein myös harjoittelijoita oppilaitoksista. Myös perheet tukevat yrittäjänaisia.
– Joskus pitää silti osata sanoa ei, ja itsestä pitää pitää huolta. Ei ole mitään järkeä ajaa itseään niin piippuun, että on ihan väsynyt ja myttynaamainen, Kirsi Nurmi sanoo hymyillen.