Kuka pelastaisi Kaijanjärven?

Viime tiistai-iltana Uuraisten kunnanvaltuustosaliin kokoontui joukko Kaijanjärven ranta-asukkaita, pääosin Uuraisten puoleiselta rannalta. Tomi Puustinen Finnish Consulting Groupista esitteli Uuraisten kunnan tilauksesta tehtyä selvitystä Kaijanjärven tilasta ja kunnostussuuunnitelmaa järven pelastamiseksi.
Syyttäviä sormia Kaijanjärven huonon kunnon vuoksi voi osoitella moneen suuntaan, mutta syyllisten etsiminen tässä vaiheessa on voimavarojen tuhlausta. Rannoilla on jyrkästi järveen viettäviä peltoja, joista on vuosien varrella varmasti valunut järveen ravinteita. Kovin kauaa ei ole siitäkään, kun oli aivan tavallista, että karja laidunsi järven rannassa ja kävi välillä kahlailemassa viileässä vedessä.
Lähellä on myös turvetuotantoalue Palosuo, josta on valunut humuspitoista ainesta järveen, vaikka kuivatusvedet ohjataankin pääosin Pengerjokeen Petäjäveden puolelle.
Myös muiden soiden ojitukset ovat pistäneet ravinteet liikelle.
Mökkiläisten päästöt ovat pieniä, kuivakäymälät tai pullokaivot eivät ole järveä saastuttaneet.
Joku muu järvi olisi kestänyt tällaiset päästöt lähes kirkkaana säilyen tai itse itsensä puhdistaen, mutta Kaijanjärvellä olosuhteet eivät ole suotuisat.
Ravinteet pyörivät järvessä ja sinilevä kukoistaa. Tämä on sisäistä kuormitusta, jonka vähentäminen on vielä ulkoistakin vaikeampaa – ja kalliimpaa.
Ruoppaus, Kaijanjärven tapauksessa imuruoppaus maksaisi lähes miljoona euroa, eikä kemiallisella puhdistuksella, eli ravinteiden saostamisella ja sitouttamisella pohjasedimenttiin saavutettaisi pitkiä vaikutuksia.
Ely-keskukselta on haettu rahoitusta Kaijanjärven kunnostamistoimenpiteiden rahoittamiseksi kaksi kertaa, vuosina 2007 ja 2011. Jälkimmäisellä kerralla keinoksi tarjottiin mm. kemiallista saostusta. Molemmilla kerroilla rahoitus evättiin vähäisen yleishyöhyllisyyden vuoksi.
Jotain konkreettista ja toteuttamiskelpoista Tomi Puustisella kuitenkin oli esittää. Järvenrantapelloilta puuttuvat yhä suojavuohykkeet, eli kaistaleet joita ei muokata ja joissa ei viljellä hyötykasveja.
Metsäkeskus on suunnitellut Hepo-ojan suulle Heponiemeen kosteikkoa, joka sitoisi ravinteita. Sama vaikutus olis lasketusaltailla, joita on suunniteltu 3-4 kappaletta ojiin eri puolille järveä.
Parhaiten kaijanjärveläiset itse voivat vaikuttaa järven tilaan kalastamalla.
– Järvessä olisi hyvä suorittaa muutaman vuonna tehokalastusta paunetilla, rysällä, katiskalla tai mikä nyt Kaijanjärvellä parhaaksi välineeksi osoittautuukin. Särkikalaa pois järvestä niin paljon kuin mahdollista, Puustinen ehdotti. Särki tonkii pohjasedimenttiä, pistää ravinteet liikkeelle ja näin rehevöittää järveä.