Ennakkoajatukset suomalaisista ovat karisseet Toivakassa

Csilla Debre, 22, ja Elisabeth Welch, 18, ovat hyvällä tuulella. Csilla on juuri lopettanut sählytunnin ja Elisabeth odottelee jumpan alkamista koulukeskuksen käytävällä. Hymyileväiset au pair-tytöt eivät ole tavanneet toisiaan aiemmin kuin kerran, mutta iloinen jutustelu ja pulppuava nauru kaikuvat silti käytävillä. Toden totta, Toivakassa on sattumoisin kaksi au pairia tällä hetkellä: Unkarista kotoisin oleva Csilla ja Elisabeth Yhdysvaltojen Michiganista. Nuorten naisten tiet Toivakkaan ovat olleet erilaiset. – Halusin päästä matkustelemaan ja sitten tuli mahdollisuus tulla tänne au pairiksi, Elisabeth kertoo. Hänellä on opiskelupaikka odottamassa yliopistossa Yhdysvalloissa, mutta pitää nyt välivuoden ennen opintojen aloittamista. Isäntäperhe ja Elisabeth löysivät toisensa au paireja välittävän nettisivuston kautta. – Kilpikosken perhe tuntui niin rehelliseltä. He kertoivat omassa profiilissaan, että heillä on kolme villiä poikaa ja että he asuvat lähes keskellä ei mitään, Elisabeth kertoo nauraen. Csillan matka Toivakan Ruuhimäkeen, Kaasalaisten perheeseen kulki ystävän avustuksella. – Minulla on Unkarissa yhteinen ystävä perheen kanssa, jonka kautta kuulin että he etsivät au pairia. Opiskelen Unkarissa yliopistossa, mutta minua kiinnostaisi päästä opiskelemaan Helsinkiin kauppatieteitä. Unkarissa tämä ei ole mahdollista, erityisesti veroasioista kiinnostunut Csilla kertoo. Csillan kiinnostus Suomea kohtaan alkoi mielenkiintoisella tavalla. – Olen pitänyt 12-vuotiaasta asti metallimusiikista, erityisesti 69eyesista ja HIMistä. Niiden kautta kiinnostuin myös Suomesta, hän kertoo hymyillen. Elisabethilla ja Csillalla oli samat ennakkoluulot suomalaisia kohtaan kuin kovin usealla ulkomaalaisella: suomalaiset ovat hiljaisia jörriköitä jotka eivät juuri puhu eivätkä pukahda. – Ensimmäinen suomalainen jonka viereen istahdin, olikin kuitenkin superpuhelias tyyppi, joka puhui ja puhui, ja oli todella iloinen.