50 vuoden perinne

Tänä vuonna ei vietetty Uuraisten viikkoa, mutta jos olisi vietetty, se olisikin ollut järjestyksessä jo 50. Ensimmäistä Uuraisten viikkoa vietettiin nimittäin vuonna 1971.


Ensimmäisenä vuonna järjestettiin esimerkiksi Uuraisten kansakoululle taidenäyttely, jossa oli monipuolisesti esillä uuraislaista taidetta. Näyttelyn tarkoituksena oli antaa kuva ”uuraislaisten käden kätevyydestä ja henkisestä vireydestä”. Erityismaininnan Keskisuomalaisessa julkaistussa Kyösti Sorjosen kirjoittamassa jutussa saivat nuorten taiteilijoiden 19-vuotiaan Erkki Keljon tussipiirustukset ja 14-vuotiaan Esa Tuohikummun piirrokset. Kehuja keräsivät myös Hilda Lahtisen, eli ”Taakalan Hiltan” puuveistokset, ryijytaiteen perinteen jatkajat Eeva Hintikka, Saara Hänninen, Irja Pokela, Kaisa Kauranen, Anja Lehtonen, Eila Vanhatalo, Eeva Rossi ja Marjatta Heinonen. Näyttelyn monipuolisimmaksi taitajaksi mainittiin Rafael Varha. ”Poikkeuksellisen hienostuneen tason posliinimaalauksessa” puolestaan oli saavuttanut Tellervo Lehmuskoski.
Näyttely päättyi kotiseutujuhlaan, jossa ”jokainen, joka esiintyä uskaltaa, saa taitojaan näyttää”.


Uuraisten viikko -nimisen pitkän ansiokkaan perinteen aloittamisesta voi kiittää useita henkilöitä ja varmasti jää moni tärkeä henkilö vielä mainitsemattakin.
Vuonna 1971 kotiseutulautakunnan puheenjohtajana toimi Olavi Airaksela ja sihteerinä Viljo Autio. Suuri kiitos viikon käynnistämisestä kuuluu myös Kaarina Moisiolle ja Kalevi Hyytiäiselle, sekä nuorena taiteilijana ensimmäisellä viikolla debytoineelle Erkki Keljolle. Kotiseutulautakunnan lisäksi asiaa edistivät museo- ja kulttuurilautakunta.
– Vuonna 1977 tulin kulttuurilautakuntaan ja siltä vuodelta mieleen on jäänyt iso juhlaviikon huipentanut kotiseutujuhla koulun nyt jo puretussa salissa, Erkki Keljo muistaa.
Ura kulttuuritoimessa kestikin sitten vuoteen 1997 saakka.
– Mielenkiintoinen rupeama, aika paljon työtäkin siinä sai tehdä ja Uuraisten viikko oli tietysti vuoden kohokohta. Suurimmaksi tapahtumaksi tuona aikana muodostui tietysti Toripäivä aina ajankohtaisine esiintyjineen. Esimerkiksi Jaakko Teppo esiintyi menestyksen suurimpina vuosinaan Uuraisilla. Kotimusiikki-ilta Mattilassa Kangashäkissä ei kerännyt valtavasti väkeä, mutta oli aina korkeatasoinen ja mukava tapahtuma. 80-luvulla väkeä oli valtavasti liikkeellä. Vuonna 1993 Mauri Pekkarinen piti juhlapuheen ja silloin ilmestyi myös Uuraisten historiakirja Kuukan kappelista nykypäivään, Erkki Keljo muistelee.
Vuonna 1993 vietettiin myös ensimmäistä Höytiänpäivää.

”Mikäli maailman tilanne vain sallii, ensi vuonna voidaan viettää Uuraisten viikkoa teemalla Puoli vuosisataa Uuraisten viikkoja.”


Nuorisoilta ja Elorieha kuuluivat olennaisena osana juhlaviikkoon jo varhaisvuosina ja myös Kuukkahölkkä on mainittuna jo 10. Uuraisten viikon ohjelmassa vuonna 1980. Tuolloin kisattiin myös ampumajuoksussa ja soutukilpailussa Kuoliosaarten ympärisoutuna.
10 vuotta myöhemmin vuonna 1990 Erkki Keljolla oli 25-vuotisjuhlanäyttely, jossa vieraili yli 300 vierasta. Tuolloin ohjelmassa oli mukana myös jo Perinnekirkko, jonne kirkkoväki marssi vanhaa kirkkotietä Marjoniemestä perinnevaatteisiin pukeutuneena.
Uuraisten uurtajan valinta kuului vuodesta 1982 kotiseutuviikon ohjelmaan. Vuonna 1990 kunnian sai Toimi Kankaanniemi. Myöhemmin palkintoa on muutettu niin, että valitaan teema ja sen mukaan palkittava.


Seuraava vuosikymmen toi Uuraisten viikon ohjelmaan kevennystä. Kotiseutujuhlakin oli vuonna 2000 viety Huutoniemeen ja tämän jutun kirjoittaja sai kutsun tulla värjäämään lankoja nuotiolla padassa suopursuilla. Hytösen Raili kehräsi ja Uuraisten uurtajana palkittiin tuohikuningatar Elvi Mäkinen. Kelloperällä hölkättiin ja humpattiin ja Höytiällä kuunneltiin Erkki Junkkarista. Jutut kotiseutuviikosta paikallislehteen kirjoitti nuori Päivikki Koskinen, nykyinen Puoli Seiskan toimittaja.


Vuodesta 2010 tuntuu olevan vain hetki. Silloin Hiirolassa ravattiin ja Suomalainen messu ihastutti kirkossa. Jokihaara oli vakinnuttamassa paikkaansa Nuoriso-Kyläillan toimeliaimpana järjestäjänä ja Talaksessa ihailtiin tuolloin myös oman kylän pojan Raimo Riihimäen eli Raimorin taidetta.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluvat, mutta ei kotiseutuviikon merkitys katoa. Vaikka tapahtumat, esiintyjät, näkeminen ja kokeminen ovat tärkeitä, kaikkein olennaisin asia Uuraisten viikossa taitavat kuitenkin olla ne raamit, jotka se antaa tavata tuttuja ja päivittää kuulumiset ja oma suhteensa kotiseutuun.
Mikäli maailman tilanne vain sallii, ensi vuonna voidaan viettää Uuraisten viikkoa teemalla Puoli vuosisataa Uuraisten viikkoja.

Hanna Lahtinen