Juttuarkisto

Uuraisten kuva-aartet talteen!

Itsenäisyyspäivä- ja Uuraisten 145-vuotisjuhla pidetään Uuraisten koulukeskuksella 5.12.2013 klo 17-18. Juhlan aikana esitetään kuntalaisten valokuvista ja tarinoista Uuraisten koulukeskuksen kuvataideopettaja Tiina Häkkisen kokoama lyhytelokuva sekä valokuvanäyttely. Juhlan uudistetusta ohjelmasta tiedotetaan tarkemmin lähempänä ajankohtaa. Kuvia ja niihin liittyviä tarinoita voi toimittaa Paikallisuutisten toimitukseen Uuraisten keskustaan torin laidalle. Kuvat voivat olla perinteisiä paperikuvia tai digitaalisessa muodossa. Kuvien yhteyteen tulee liittää palauttamista varten omat yhteystiedot. Tämä onnistuu täyttämällä toimituksesta löytyvä lipuke.

Kyläkoulu on suuri mahdollisuus

Taistelu oman kyläkoulun puolesta jatkuu Rutalahdessa. Pian vuoden kylän kouluaktiivit ovat puurtaneet asian eteen ja tuskin kiveäkään on jäänyt kääntämättä. Viimeisin oli viime lauantaina järjestetty Kyläkouluseminaari, jonka puhujiksi oli kutsuttu maan johtavia asiantuntijoita.
Nuorisoseuran ja Kyläyhdistyksen yhdessä puuhaamaan tapahtumaan Suojarinteellä osallistui reilu sata henkeä, kiitettävästi myös Joutsan valtuutettuja ja muita luottamushenkilöitä. Toivakkalaisia asia ei kiinnostanut, vaikka rajan takaa Nisulasta on jo vuosikymmeniä käyty Rutalahdessa koulua. Seminaarissa pohdittiin yleisesti kylän ja koulun asioita; päällimmäiseksi nousi alustuksista ja paneelin puheenvuoroista ajatus, että oma koulu on sekä lapsille että kylälle ja myös kunnalle aina suuri mahdollisuus.

Häirikkökarhu Taippari kaatui Uuraisilla

Uuraisilla on ollut viime viikot käynnissä karhujahti, joka tuotti tulosta viime torstai-iltana, kun Taippari-karhu kaatui Kyynämöisillä.
Uuraisilla ei ole aikaisemmin rekisteröity karhun kaatamista, eli edellisestä kaadosta on ainakin reilusti yli 100 vuotta.
– Joskus metsästäjät onnistuvat poistamaan sellaisiakin petoja joiden takia ihmiset ovat huolissaan lastensa koulumatkojenkin takia, tässä tapauksessa kävi juuri niin, kertoo lupa-alueen Uuraisten aluejohtaja Rauno Salminen.
Uurainen kuuluu laajempaan lupa-alueeseen, johon kuuluvat myös Keuruu, Multia, Petäjävesi, Pylkönmäki, sekä muita alueita Saarijärveltä. Keuruulaisen Mikko Kallion nimissä olevan lupa-alueen kuudesta kaatoluvasta on nyt käyttämättä neljä.
– Taippari oli 140-kiloinen pantanaaras, joka oli päässyt hieman liikaa hunajan ja marjapensaiden makuun, eikä enää karttanut ihmisasutusta riittävästi, kertoo metsästäjä Jarkko Lehtovirta.
Viime vuonna sillä oli pennut ja keväällä erauspennut, mutta nyt se liikkui yksin.
Saarijärven poliisi kävi tarkastamassa Taipparin pannan ja totesi sen asianmukaiseksi. Panta on uusittu toukokuussa. Metsästäjät uskovat, että loputkin karhut kaatuvat viimeistään hirvijahdin alkaessa lokakuun alussa

Viimeinen sotiemme veteraanit -keräys Toivakassa

Torstaina 29. elokuuta suoritetaan viimeisen kerran veteraanikeräys toivakkalaisten sotaveteraanien, heidän puolisoittensa sekä leskiensä hyväksi. Toivakan seurakuntakodilta lähtee 20 ILMASK:n aliupseerikoulun oppilasta klo 17.30 kiertämään kyliä ja suorittamaan keräystä. Heitä kyyditsevät toivakkalaiset sotaveteraanien ystävät ja tukihenkilöt. Keräyksen tuotto käytetään vielä elossa olevien sotaveteraaniemme, heidän puolisoittensa sekä leskiensä kuntoutus-ja virkistystoimintaan. Sotaveteraaniyhdistys kiittää keräystä suorittavia Ilmasotakoulun oppilaita ja heidän kyyditsijöitään ja toivoo, että toivakkalaiset suhtautusivat suopeasti veteraanikeräykseen.

Nyt saa sorsia!

Oikeastaan kyse on vesilinnustuksesta, sillä sorsien lisäksi metsästetään ainakin tavia, telkkää ja metsähanhea. Yleisin laji on kuitenkin heinäsorsa eli sinisorsa. Suomi on merkittävä alue vesilintujen pesinnän kannalta. Jouhisorsa, telkkä, haapana, tavi ja metsähanhi ovat lajeja, joista Suomessa pesii yli puolet koko Euroopan kannoista.
Vesilintukannat Suomessa ovat olleet viime vuosiin saakka pienentymään päin lähinnä kosteikkojen vähenemisen vuoksi. Tilannetta on pyritty parantamaan rakentamalla parisen tuhatta vesilintukosteikkoa ja kannat ovatkin kääntyneet kasvuun. Toinen tapa parantaa riistan elinolosuhteita on riistapeltojen perustaminen.
– Moni ajattelee, että metsästäjä haluaa vain ampua. Metsästäjä haluaa kuitenkin, että riistaa on mahdollisimman paljon, siksi minullakin on riistapeltoja, joille kylvetään eri lajeja riippuen mille eläimille ne on suunnattu. Kyyhkysille olen kylvänyt hernettä, kauraa ja vehnää. Hirvien riistapelloille kuuluvat myös nuolukivet. Hirvipelloista on sekin hyöty, että niiden avulla saadaan hirvet houkuteltua pois liikenteen seasta, metsästäjä Petri Paananen kertoo.
Joitakin lajeja Paanasen mielestä saa verottaa lähes rajoituksetta.
– Pienpedot, varsinkin supikoira tekevät paljon pahaa lintukannoille, syövät munia ja poikasia. Supikoira on tulokaslaji Aasiasta. Sitä on aikoinaan itärajan takana Neuvostoliitossa istutettu sillä tarkoituksella, että saadaan turkkeja puna-armeijalle ja sieltä supi on levinnyt Suomeen.

Kehykset uudesta osoitteesta ensi kuussa

Toimintakeskus Uuraspajan toiminta muuttuu hieman tässä kuussa. Ulospäin näkyvin muutos on se, että kehyksiä ei Uuraspajalla voi enää teettää. Samanlainen kehystyspalvelu löytyy sen sijaan hyvin pian Hyvän Tuulen Pajalta, mihin Uuraspajan kehystystarpeet ovat juuri muuttamassa.
– Uuraspaja on ensisijaisesti kehitysvammaisten paikka, ja nyt meillä ole sellaista matemaattisesti pystyvää kaveria täällä, joka voisi pitää huolta kehystyspalvelusta, kertoo nykyään toimintakeskuksen ohjaajan tittelin alla työskentelevä Jyrki Paananen.
Se onkin toinen uudistus Uuraspajalla. Tästä eteenpäin toimintakeskus pyörii yhden ohjaajan voimin, tosin maanantaisin ja keskiviikkoisin paikalla on myös uusi ohjaaja Veera Sortava. Paanasen hartioilta vierähtivät pois kuntoutusohjaajan tehtävät. Johtajana ja kuntoutusohjaajan tehtävissä toimii Hanna Höykinpuro.
Jyrki Paanasen henkilökohtaisessa elämässä suurin muutos on kuitenkin se, että puoliso Päivi Paananen ei tulekaan aamuisin samaa matkaa töihin seuraavan vuoden ajan. Hän on jäänyt työlomalle eli äitiyslomalle.
Kaikkien muutosten keskellä Jyrki Paananen on tyytyväinen uusiin järjestelyihin.

Kepu löysi ja pelasti pikkupojan Toivakassa

Ilta viileni hyvää vauhtia ja alkoi hieman hämärtää. Märkä, ryteikköinen maasto Toivakan Paloskylällä, taivasta siivilöi rajamiesten helikopteri. Kymmenien ja taas kymmenien vapaaehtoisten etsijöiden huudot täyttivät hiljaisuutta. Metsään oli aiemmin samana päivänä kadonnut kaksivuotias pieni poika, jota nyt joukolla oli liki kuusi tuntia etsitty.
Vapaaehtoisen pelastuspalvelun väkeä täydensi osaltaan pelastuskoiraohjaaja Maarit Rokkamäki sekä hänen kuusivuotias saksanpaimenkoiransa Aufweckt Ykä, tuttavallisemmin pelkkä Kepu. Koirapartio huomasi pienen saappaan painaumia metsätien penkereellä. Maarit soitti välittömästi Vapepa:n johtajalle, uuraislaiselle Jussi Mansikkaviidalle havainnosta. Jäljen pohjakuvio täsmäsi etsittävän pojan saappaan kuvioon. – Silloin tiedettiin, että jälki on juuri se, mitä haettiinkin. Muille etsijöille annettiin tieto, että nyt rauhoitetaan alue. Jälki kääntyi tieltä metsään ja kyllä silloin sydän tykytti, jälki kaartoi alueelle, jossa on suonsilmäkkeitä ja lampi.
Vielä noin seitsemänsadan metrin verran Kepu opasti Maaritia sekä kartanlukijoina toimineita Kirsi Karmalaa ja Tuomo Liukkusta kohti Heinälammen rantaa. Jälki alkoi kaartamaan partion helpotukseksi poispäin lammesta. Maastossa ei juuri jälkiä erottanut, mutta Kepun vainu ohjasi määrätietoisesti suuntaa. Etsijöiden edessä oli yhtäkkiä sammalmättäällä istuva pieni poika, jota yli sata vapaaehtoista sekä joukko viranomaisia oli tuntitolkulla metsästä etsinyt.
Maarit Rokkamäeltä pääsi silloin itku. – Ei sille voinut mitään, lapsen löytäminen metsästä terveenä ja rauhallisena oli niin suuri helpotus, että purskahdimme parkuun, kertoo Maarit tiistai-aamuna, edelleen liikuttuneena lauantai-illan tapahtumista.

Ensimmäinen on nyt valmis

Uuraislaiset ja kunnan tapahtumista kiinnostuneet ovat nyt etuoikeutetussa pioneeriasemassa. Näin voisi sanoa, sillä tiedossa ei ole toista kuntaa, jonka puolen vuoden elämästä olisi tehty kokonaista dokumenttielokuvaa.Uuraisilta sellainen filmien sarja on nyt aloitettu. Ensimmäinen dvd-levyllinen toimitettua dokumenttia esittelee monta ihmistä ja yritystä, tapahtumaa ja tunnelmaa. Mukana toimitettuina tarinoina tallenteessa ovat esimerkiksi savottatapahtuma, Ränssin Kievarin talvirieha sekä paikallisen puutarhan kevään kehittyminen aina kesäkukkien loistoon saakka.Tuotanto ja myynti on kahden paikallisen yrityksen yhteistyötä. Mukana on Paikallisuutiset-lehti sekä Kuvapolku Oy. Sarja jatkuu puolen vuoden syklillä; loppuvuoden osalta suunnittelu- ja tallennustyö on jo aloitettu.

Hannoja on nyt toimituksessa kaksi

Paikallisuutisten kesätoimittajana aloitti tällä viikolla Hanna Autio. Hanna työskentelee lehdessä kesäkuun sekä elokuun ajan. Hanna opiskelee Jyväskylässä äidinkielen opettajaksi ja on aiemmin valmistunut humanististen tieteiden kandidaatiksi pääaineenaan journalistiikka. Menneinä vuosina hän on kirjoittanut myös Keskisuomalaiseen ja Äänekoskella ilmestyvään Sisä-Suomen Lehteen.Hanna on Uuraisten läheltä kotoisin, joten joillekin lukijoille nimi ja kasvot saattavat olla jo tutut. Vapaa-ajallaan Hanna mielellään lukee, lenkkeilee ja näin kesäaikaan viettää aikaa järven rannalla löhöten ja mökillä puuhaten.Hannan saa kiinni toimituksen puhelinnumerosta 040 5475 111 ja sähköpostiosoitteesta toimitus@paikallisuutiset.fi.Vanhempi Hanna, sukunimeltään Lahtinen lomailee 17.6.-7.7. välisen ajan.

Liikuntaleirillä kokeillaan lajeja kalastuksesta tennikseen

– Hauki! kuuluu huuto Pikku-Kuukan rannalta. Liikuntaleiriläiset ovat kalassa. Sankoon on jo kertynyt ahventa, särkeä ja salakkaa, mutta hauki olikin jo kalajuttuja. Uuraisten kunnan liikuntaleiri liikuttaa pariakymmentä 6 – 12 -vuotiasta tällä viikolla. Viiden päivän mittaisen leirin aikana ehditään kokeilla muun muassa yleisurheilua, jalkapalloa, pesäpalloa ja tennistä. Liikuntaleiriläiset käyvät myös pienellä retkellä Vaajakoskella, sillä ohjelmaan kuuluu käynti uimahallissa ja keilaradalla. Maanantaina iltapäivällä vuorossa oli kalastusta kalakummi Olli Lahtisen opastuksella. – Aamupäivällä meillä oli liikunnallisia tutustumisleikkejä. Leiriläiset tulevat eri paikoista ja he eivät välttämättä tunne toisiaan ollenkaan, joten aluksi on tärkeää tutustua toisiin, kertoo leirin ohjaaja Päivi Piippa.