Juttuarkisto

Riemukasta vuotta 2014!

Meillä toimituksessa ainakkin ollaan iloisella mielellä, toivottavasti myös kaikilla lukijoillamme on elämässään palaset kohtuullisessa järjestyksessä. Vuosi 2014 on lehden juhlavuosi, 50 paukahtaa mittariin, sitä muistelemme vuoden mittaan. Mediakortissa lukee vielä vuosi 2013, mutta samat hinnat ja muut tiedot ovat voimassa myös vuonna 2014.

(Untitled)

Joulurauhaa, sopivasti hälinää
mielen mausteita, pientä kipinää.
Toivomme, että millainen joulusi onkin,
se on sinulle parhain!

PaikallisUutiset lehti ilmestyy seuraavan kerran 2.1.2014.

Joulutervehdyksen aika!

Ensi viikolla lehti jaetaan joka kotiin Uuraisilla ja Toivakassa.
Joulutervehdyksellä kiität menneestä, toivotat hyvät joulut ja onnelliset uudet vuodet kätevästi ja edullisesti kaikille paikallisislle yhteistyökumppaneille ja ystäville.
Käyntikorttikokoinen maksaa 85 € ja tulitikkuaski 55 €.
Ota yhteyttä ilmoitukset@paikallisuutiset.fi.

Vanha Uuraisten runo elää

Huuto kuului Huutolasta,
paha parku Pajulasta.
Salamesta sana tuotiin,
pitäis käydä Pirkkalassa,
poiketa Pokelassa.
Lippasin mä Likolassa,
laputtelin Lamminmäelle.
Pauli Toivolan tytär muisteli isänsä loruttelemaa Uuraisrunoa, josta hän muisti vain alun. Moni muu muisti enemmän. Näin runon muistaa Tuula Peltonen.

JOULUSTARTTI

Itsenäisyyspäivän alla PaikallisUutiset-lehti isottelee oikein kunnolla. Lehti jaetaan joka talouteen normaalin tilaajajakelun lisäksi alueella Puuppola – Kuikka – Nyrölä –Vesanka – Kuohu – Ylä-Kintaus – Kintaus – Uurainen ja Lannevesi. Mainio paikka ilmoittaa näkyvästi! Muistathan myös loppuvuoden tilaustarjouksemme. Kun tilaat lehden kestotilauksena nyt vuoden 2014 alusta, saat loppuvuoden lehdet kaupan päälle. Tarjous koskee uusia kestotilauksia. Lehti on myös aina hyvä lahja, sillä se tuo iloa koko vuodeksi. Vuosikerta maksaa vain 51 euroa, alle euron / lehti.

Onnellisen naudan lihaa Uuraisilta

Vuoden 2013 maatalousyritys –palkinnon saivat tänä vuonna Anniina ja Pekka Lahtinen Ohra-ahon tilalta Uuraisilta. Palkinto luovutettiin Viime perjantaina Maaseutugaalassa Karstulassa.
Perusteluina mainitaan mm. ympäristöystävällisyys. Tehlon rannalla sijaitsevalla tilalla ympäristöseikat on otettu huomioon kaikessa. Kemiallisia lannoitteita ei käytetä ja lanta kompostoidaan. Pari vuotta sitten tilalle rakennettiin ravinteita sitova kosteikko.
Ohra-ahon tila on ollut suvun hallussa 1950-luvulta alkaen ja tilalla on tuotettu
maitoa yli 50 vuoden ajan. Ensimmäiset herefordit tulivat laiduntamaan vuonna 2003 ja kokonaan lypsykarja vaihtui emolehmiin vuonna 2007.
Lahtiset valitsivat herefordit, koska naudanlihantuotanto sopii erinomaisen hyvin pohjoisiin oloihin ja Keski-Suomen pienialaisille peltotilkuille.
Mureudestaan ja hyvästä marmoroitumisominaisuudestaan, sekä runsaista omega 3 -rasvahapoista tunnettua herefordin lihaa myydään tilalta myös suoramyyntinä.

Lohtu, toivo ja luottamus henkivät Joel Jyringin korteista

Jo ihan poikasena Joel Jyrinki tajusi, että kuvat olisivat hänen tapansa nähdä maailmaa; aika kului piirrellessä ja vähän toisella kymmenellä hän löysi öljyvärit. Pian hän keksi, että ajatuksia voi laittaa myös kirjoittamalla paperille. Siksi tie media-assistentin koulutukseen tuntui aikanaan ihan nappijutulta.
– Sitten tapasin Riitan, ja voi sanoa, että kaikki muuttui. Lähdimme yhdessä Kajaaniin opiskelemaan, Riitta opettajaksi ja minä psykiatriseksi sairaanhoitajaksi. Ajattelin, että se on ammatti, jota aina tarvitaan ja jossa saan myös toteuttaa ajatuksiani elämästä ja toisen ihmisen kohtaamisesta. Siihen saumaan media-ala tuntui perheen kannalta epävarmalta. Mutta eihän uusi ammatti minusta sitä pientä taiteilijaa mihinkään hukannut!
Perhe kasvoi ja elämässä on riittänyt vilinää ja vilskettä. Isoja muutoksiakin. Oman yrityksen Joel Jyrinki perusti pari vuotta sitten, päivätyössä hän käy edelleen Lievestuoreen Palvelukodissa vastaavana sairaanhoitajana, talo on erikoistunut mielenterveyskuntoutujien ympärivuorokautiseen hoitoon. Toukokuussa 2012 perhe muutti Toivakkaan.
– Olimme jo kotiutuneet Jyväskylään, ja saaneet ystäväpiirin sieltä, mutta molempien työmatkojen kannalta Toivakka tuntui sopivalta puolivälin paikalta. Muuttopäätös oli tavallaan helppo tehdä, koska löysimme uuden kodin järven rannalta, lähellä on naapureita, mutta silti on omaa rauhaa ja lapsille tilaa. Myös koulu ja harrastukset ovat lähellä. Luna aloitti koulun tänä syksynä, Annabella on viisi, Lisa kolme ja Andreas kaksi, Riitta Jyrinki esittelee Joelin taustajoukkoja. Eikä mainitsematta voi myöskään jättää Taiga-koiraa, yksi vee.
Esitellessään töitään Joel korostaa moneen kertaan, että vaimon tuki, yhteinen elämänkatsomus, lapset ovat ne, joista kaikki kumpuaa. Että elämä on tässä ja nyt, ei menneessä eikä tulevassa.
No, mitä kummaa Joel Jyrinki sitten tekee? Ja miten hän eroaa toisista saman alan taiteilijoista?
Kuten jo silloin pikkupokana Haapajärvellä Joel kokee elämän kuvien kautta, värikynät ovat vain vaihtuneet kameraan – kynällä hän kirjaa muistiin aforismeja, pieniä runonpoikasia tai lyhyitä kertomuksia kuvien tueksi.
– En oikein itsekään tajua, milloin minusta tuli valokuvaaja! En varsinkaan aluksi niin kovin kiinnittänyt välineisiin tai tekniikoihin huomiota, enemmän halusin saada kiinni tunnelmasta, että kuva kertoisi jotain minulle tärkeää. Nyt huomaan jatkuvasti kulkevani tuntosarvet valmiina, josko löytyisi hyvä kohde, minulle se usein on toisten hylkäämä, ehkä halveksima paikka. Jossa eletty elämä kaikkine jälkineen näkyy, jossa on elämän rosoista kauneutta. Ja toinen “oma” juttuni ovat lapsimallit, usein enkelihahmoisina. Näitten toivon parina tuovan lohtua ja toivoa, kun nykyään on niin paljon rikkonaisia ihmisiä. Ja erityisesti niin monet lapset kaipaavat tukea.

Kuuskytviis ja vielä ihan nuori

Uuraisten palokunta syntyi vuonna 1950 ja sen yhteyteen perustettiin nuoriso-osasto kahdeksan vuotta myöhemmin. Nuoriso-osasto on siis toiminut jo 65 vuotta enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Nyt on jälleen täysi draivi päällä, harjoitustoiminta on säännöllistä ja innokasta ja leirejäkin harrastetaan.
Uuraisten palokunnan eli virallisesti Keski-Suomen Pelastuslaitoksen Uuraisten paloaseman nuoriso-osaston toiminnassa on mukana parikymmentä yli 12-vuotiasta sammutusmiehen alkua. Sammutusmiehen, näin ammattinimike kuuluu, vaikka varsinaisessa miehistössä on mukana tälläkin hetkellä kaksi naista. Ja nuoriso-osaston riveissä tyttöjä on poikien seassa sielläkin monta.
Paloasemalla torstai-iltaisin kokoontuva varhaisnuorten joukko on sopuisasti nuoriso-osaston johtaja Mika Moilasen komennossa. – Liikaa ei kuria pidetä, mutta säännöt ovat kaikille samat ja selvät. Niitä ei kyseenalaisteta. Nuoren on myös opittava ottamaan toiset huomioon ja vastuu tekemisistään. Muuten ei voi toimia hälytystehtävissä sitten kun ikä sen sallii, juttelee Mika Moilanen samalla kun valmistelee illan ohjelmaa.
Mikalla on nuorten sammutusmiesten alkujen kanssa kokemusta jo toistakymmentä vuotta. Osaston johtajana hän on toiminut nelisen vuotta. Palava into sammuttamiseen syttyi hänenkin kohdallaan nuoriso-osastosta, johon hän liittyi heti, kun ikävaatimus eli 12 vuotta täyttyi.
Apuna nuorten joukon opastuksessa on Sari Ojala, hän on Mikan tavoin Uuraisten VPK:n miehistöä. Sari jäi Mikan tavoin palo- ja pelastustyöhön ”koukkuun” nuoriso-osaston kautta. – Kahdeksan vuotta sitten tulin nuorisoiltoihin paloasemalle ja siitä alkaen olen mukana ollut, nyt vanhemman sammutusmiehen titteliä kantava, vasta parikymppinen Sari kertoo.
Keski-Suomen pelastuslaitos on hankkimassa vapaaehtoismiehistöä VPK-yhdistysten riveistä omaksi henkilökunnakseen. Syyksi juridisen työnantajan muuttamisen tarpeeseen pelastuslaitos ilmoittaa työterveyshuollon kustannukset. Keski-Suomen pelastuslaitos menettää joka vuosi 10 000 – 20 000 euroa, sillä vaikka laitos kustantaa VPK-henkilöstön työterveyskulut, laitos ei saa korvausta niistä Kelalta. VPK:n miehistön kirjaaminen pelastuslaitoksen henkilöstöksi jäi lokakuun kokouksessa pelastuslaitoksen johtokunnalta pöydälle eli asiaa tutkitaan vielä tarkemmin ennen päättämistä.
Nuoriso-osaston pää on hieman epävarmalla mielellä toiminnan tulevaisuudesta. – Jos meidät nuorten harjoituspäälliköt kirjataan kaupungin listoille, saako VPK-yhdistys enää meidän järjestämäämme nuorisotoimintaan tukea? Tuo tuki on kuitenkin ollut ratkaiseva homman pyörittämiseen.

Ikinuoresta Rivakasta tekeillä historiikki

Toivakan Rivakka täyttää vajaan kahden vuoden päästä komeat 100 vuotta. Jo jonkin aikaa seuran aktiivit ovat keränneet aineistoa juhlavuonna julkaistavaa historiikkia varten. Nyt he vetoavat kaikkiin Rivakan riveissä urheilleisiin, heidän lähipiireihinsä, entisiin ja nykyisiin toimihenkilöihin ja erilaisten hankkeitten tai kilpailujen vetäjiin – ihan kaikkiin, joilta saattaisi löytyä tietoa tai aineistoa, jota voisi hyödyntää. Pienikin juttu voi olla iso ilo!- Mitään aineistoa ei kannata vähätellä, vaikkapa yksittäinen valokuva voi olla juuri se lenkki, jota on yritetty etsiä, viimeinen pala, joka palapelistä puuttuu. Valokuvat ovatkin niitä etsityimpiä, mutta meitä kiinnostavat myös lehtileikkeet, ja jos joku haluaa itse kertoa muistojaan, olemme valmiit niitäkin kirjaamaan muistiin, Rivakkaa nyt puheenjohtajana luotsaava Pauli Hintikka kokoaa työryhmän aatoksia.

Nuori, nyt leijona-apurahaa hakemaan!

Lions Club Uurainen ry:n nuorten harraste- ja opintoapurahoja voi hakea vielä maanantaihin asti. Markku Rasan muistorahastosta myönnettäviä apurahoja voivat hakea kaikki nuoret liikunta- ja kulttuuriharrastuksiinsa sekä liikunta- ja kulttuuriopintoihin. Nuoriksi lukeutuvat apurahahaussa kaikki aivan junoreista korkeakouluopiskelijoihin.
Jos haluaa pientä taloudellista tukea harrasteisiinsa tai opintoihinsa, kannattaa lähestyä Lions Club Uuraista hakemuksensa kanssa. Hyväksyttävien rajoissa olevat avustuskohteet ovat todella moninaiset.
– Urheilulajeista erityisen lähellä Markku Rasan sydäntä oli jääkiekko, joka onkin yksi niistä lajeista, joissa tarvitaan paljon varusteita ja ne myös kuluvat käytössä. Esimerkiksi tällaisten välineiden hankintaan apurahaa voi hakea, kertoo klubin puheenjohtaja Pekka Riihimäki.
Lions Club Uurainen täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Nyt jaossa olevien apurahojen kaltaisia harrastamisen ja opintojen tukia seura on myöntänyt aina pyöreitä vuosia täyttäessään.
Apurahahakemuksessa hakijan on tarkoitus kertoa, mihin hän rahat olisi käyttämässä ja osoittaa, kuinka se tukee harrastusta tai opintoja. Esimerkiksi musiikin opiskelija voi hakea apurahaa uuden instrumentin hankkimiseen.
– Emme halunneet kaventaa ehtoja liikaa, jotta mahdollisimman moni nuori voisi hakea apurahaa.
Apurahat ovat suuruudeltaan 300–800 euroa. Jaettavien apurahojen määrä riippuu saapuneiden hakemusten määrästä ja hakemusten sisällöstä. Markku Rasan muistorahastossa riittää kuitenkin jaettavaa, kertoo Riihimäki. Apurahat luovutetaan marraskuussa.
Apurahaa haetaan leijonilta vapaamuotoisella kirjallisella hakemuksella. Hakemus lähetetään sähköpostilla LC Uuraisten presidentti Pekka Riihimäelle osoitteeseen riihipekka@gmail.com.